Keskellä tuiskun ja tuulen
huokauksen pienen mä kuulen.
Keskellä kylmän ja jään,
ihmettelemään vain jään.
Kuinka tyynenä hän vaeltaa,
vaikk hankiyltympäri peittävi maan.
sunnuntai 11. helmikuuta 2018
5 kommenttia:
Jättäessäsi kommentin olet tietoinen, että antamasi tiedot jäävät blogin kommentteihin, ellei minulla ole syystä tai toisesta syytä poistaa kommenttia. Sinulla on oikeus pyytää kommenttisi poistoa jos et itse voi sitä tehdä. Tällöin sinun tulee antaa yksilöity tieto poistettavaksi pyydetystä kommentista. Tämän blogin pitäjä ei pidä sähköpostilistoja eikä keräile tietoja ihmisten yksityiselämästä. Pyydettyjä sähköpostiosoitteita käytetään vain niihin tarkoituksiin, joita varten niitä on pyydetty.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hän on todellakin levollisen näköinen!
VastaaPoistaIhan huokauksen kuulen on niin levolliset kasvot. Tykkään ja hienosti löydetty ihan runon kera.
VastaaPoistaHieno kasvobongaus!
VastaaPoistaToivottelen sulle hyvää huomista Ystävänpäivää!
Lumi teki kasvot hankeen.....:)
VastaaPoistaMietteliäs ilme, runo kertoo syyn.
VastaaPoista